A young black man sits on a bench in the subway car. He wears a grey business suit that is far too big for him. He has a fake diamond earring and scratched white shoes. He looks very tired, red eyes and all, but he is hanging onto his briefcase, going decisively to his meeting.
Hän oli käynyt läpi asioita joita minun oli vaikea kuvitella.
Kerran puhuimme siitä, mitä kaipaamme ja hän hämmästyi kun kerroin kaipaavani lapsuusajan yksinkertaisuutta. Sitä, miten asioihin suhtautui erilaisella avoimuudella ja varauksettomuudella, koska tunsi olonsa turvalliseksi ja hyväksi.
Tätä hänellä ei ollut.
Ja niin kuluivat päivät. Tein töitäni ja katselin, miten hän järjesti itseään uusiksi.
Unessa, niin väsyneenä kaikkeen.
Eräistä keskisuurista juhlista mieleen jäänyt kohtaaminen.
Kaupunki oli seissyt autiomaassa kauan. Se oli aikojen saatossa sijainnut metsän keskellä, sitten meren rannalla ja – kun mennään aivan alkuun – vuoren juurella. Kuitenkaan kaupunki itse ei ollut liikkunut saati kulunut, sen sijaan maailma ulkopuolella oli muovautunut. Kaupungin muurit oli tehty kestämään mullistukset, edes ajan hammas ei niihin juurikaan pystynyt. Vielä hiljattain kaupunki oli maannut syvälle hiekkaan hautautuneena, kunnes tuulet puhalsivat sen jyvä kerrallaan esiin.
Avasin silmäni ja kovalevy hurahti hiljalleen käyntiin. Tämä hetki on päivän toiseksi hienoin, palaan siihen parhaaseen ehkä hieman myöhemmin. Ai, miksikö heräämisen jälkeiset kutakuinkin kolme sekuntia sitten ovat niin upeita mukamas? Selitän mielelläni!
Kirjastonhoitaja kurotti kohti minua.
”Sä olet niin ihanan nuori. Saanko mä suudella sua, saanko?”
Myönnyin, osaksi tilanteen kiihdyttämänä mutta samaan aikaan kiusaantuneena, sillä meistä oli tullut yht’äkkiä puheensorinasta tyhjenneen pöydänkulman huomion keskipisteitä.
Uteliaat katseet seurasivat, mitä tapahtuisi. Kauniin kulttuurivaikuttajan arveltiin käyttävän humaltumista tekosyynä. Tiedossa oli myös hänen olevan naimisissa yleisvaarallisen, äkkipikaisen ja ymmärrettävästi mustasukkaisen miehen kanssa.
Vastasin silti suudelmaan. Mieleni teki antautua tapahtumalle, vastata, mutta meitä ympäröivät, toisilleen virnuillen kuiskuttelevat pantalonenkasvoiset todistajat häiritsivät.
Pelkäsin muiden tarkkailua, että ne näkisivät minunkin lävitseni aina paljaaseen kiihtymykseeni asti. Erkanimme, ja nainen katsoi minuun puoliksi auki olevin silmin, joissa ei näkynyt merkkiäkään humaltumisesta.
