Viulukoneiksi kutsutaan sekä yksittäisiä jousisoittimia että erikokoisia jousiyhtyeitä matkivia sähköistä instrumentteja. Alun perin se kehitettiin jousisoitinten ja -soittajien vaihtoehdoksi esiintyville yhtyeille ja pieniin studioihin, mutta kuten asiaan kuuluu, muusikot kehittivät viulukoneiden ääntä eteenpäin efektoinnin ja muiden studiotyökalujen keinoin.
String Melody on italialainen instrumentti, jota valmisti Logan Electronics vuodesta 1973 vuoteen 1982, jolloin tämänkaltaisten laitteiden kysyntä hiipui luultavasti digitaalisten syntetisaattorien esiinmarssin myötä.
Hohner String Melody II on itse asiassa sama laite kuin Giuliano Constantinin suunnittelema Logan String Melody II. Laitetta myytiin Italian ulkopuolella saksalaisyritys Hohnerin nimissä. Samaa laitetta on valmistettu myös brittiläisen Voxin versioksi, jolloin sen nimeksi vaihtui syystä tai toisesta The String Thing.
Laitteessa ei ole valtavasti eri soundeja, mutta ne jotka siitä löytyvät, ovat sitäkin suloisempia. Pääsin itse soittimen jäljille aikanaan haaveillessani myyttisestä Eminent 310:stä, jonka pehmeä jousisoundi kaunistaa Jean-Michel Jarren klassikkolevyä Oxygène vuodelta 1976.
Koska belgialaisia jättikotiviulukoneita ei Suomen markkinoilla liiku, ja koska 2000-luvulla koittanutta vintagesoundisten soitinten renessanssiaalto ei ollut vielä täydellä voimalla alkanut, oli internetistä löytynyt vinkki String Melodyn vastaavasta soinnista kullanarvoinen.
Laitessa on kolme äänikertaa: Viulu, viola ja sello, jotka ovat itse asiassa sama soundi eri oktaaveilla. Basso-osiossa on myös äänet Basso ja Perkussio. Jälkimmäinen ei itse asiassa ole varsinainen perkussiosoundi, vaan nimi viittaa äänen nopeaan syttymiseen ja sammumiseen.
String Melodyn ääni on mahtava, eritoten jos sitä vielä hieman sulostuttaa phaserilla, kuten Electro Harmonixin kuuluisalla Small Stonella. Silloin jousimattosoundi on käytännössä täsmälleen sama kuin Oxygènellä. Saha-aaltoihin perustuvana se toimi myös upeasti vokooderin kanssa.