Kaupunki oli seissyt autiomaassa kauan. Se oli aikojen saatossa sijainnut metsän keskellä, sitten meren rannalla ja – kun mennään aivan alkuun – vuoren juurella. Kuitenkaan kaupunki itse ei ollut liikkunut saati kulunut, sen sijaan maailma ulkopuolella oli muovautunut. Kaupungin muurit oli tehty kestämään mullistukset, edes ajan hammas ei niihin juurikaan pystynyt. Vielä hiljattain kaupunki oli maannut syvälle hiekkaan hautautuneena, kunnes tuulet puhalsivat sen jyvä kerrallaan esiin.
Kestävyydestään huolimatta kaupunki oli osin raunioina. Sen valleissa oli aukkoja ja torneista moni romahtanut. Kaupungin kanavat olivat kuivia ja useat sillat poikki, johtimet monin paikoin katkenneita. Tuho oli mahtavien voimien aiheuttamaa, ja vain itse Keskusyksikkö seisoi kaupungin keskellä vahingoittumattomana.
Keskusyksikkö oli kaupungille yhtä tärkeä kuin sydän biologiselle olennolle. Se oli liikkeellepaneva voima, jonka virralla yhteisö toimi. Keskusyksikkö oli ollut pitkään hiljaa ja sen seurauksena kaupunki oli ollut lähes kuollut lukuunottamatta muutamia johtimissa silloin tällöin kierteleviä kipinöitä.
Mutta nyt energiataso oli noussut. Ehkä aika vain oli sopiva, kenties yksikkö sopivasti latautunut kahden Ikuisuuden mittaisen tauon elvyttämänä. Sammumisen syyt olivat nähtävissä, jälleenkäynnistymiseen johtaneet seikat sen sijaan silmälle näkymättömiä.
Koneet suhtautuivat tällaisiin asioihin suoraviivaisesti: ne joko toimivat tai eivät toimineet. Bio-organismit taas näkivät soluille tyypilliseen tapaan asioissa myös romanttisen puolen, joskus vain sen.
Vielä ei kumpiakaan ollut todistamassa uutta aamunkoittoa, vaan niin orgaaniset kuin epäorgaanisetkin asukit viipyivät vielä pilkkeenä Keskusyksikön hiljalleen syttyvissä monitoreissa ja jalostamista odottavina raaka-aineina harvoissa jäljelle jääneissä varastoissa, ympäröivissä autiomaissa ja vuorten uumenissa.
Keskusyksikön sisältä kumahti tukahtuneesti, kun kätketty koneisto käynnistyi. Se keräsi vähitellen kierroksia ja virran voimistuessa valitus vaimeni minuutti minuutilta, muuttuen syväksi huminaksi, sitten häipyen lopulta kuulumattomiin. Yksikkö toimi jälleen.