Kirjastonhoitaja kurotti kohti minua.
”Sä olet niin ihanan nuori. Saanko mä suudella sua, saanko?”
Myönnyin, osaksi tilanteen kiihdyttämänä mutta samaan aikaan kiusaantuneena, sillä meistä oli tullut yht’äkkiä puheensorinasta tyhjenneen pöydänkulman huomion keskipisteitä.
Uteliaat katseet seurasivat, mitä tapahtuisi. Kauniin kulttuurivaikuttajan arveltiin käyttävän humaltumista tekosyynä. Tiedossa oli myös hänen olevan naimisissa yleisvaarallisen, äkkipikaisen ja ymmärrettävästi mustasukkaisen miehen kanssa.
Vastasin silti suudelmaan. Mieleni teki antautua tapahtumalle, vastata, mutta meitä ympäröivät, toisilleen virnuillen kuiskuttelevat pantalonenkasvoiset todistajat häiritsivät.
Pelkäsin muiden tarkkailua, että ne näkisivät minunkin lävitseni aina paljaaseen kiihtymykseeni asti. Erkanimme, ja nainen katsoi minuun puoliksi auki olevin silmin, joissa ei näkynyt merkkiäkään humaltumisesta.