Jäähyväiset somelle | osa 6
Keskiviikkona 18. maaliskuuta 2026 olin ottanut sekä tiedosto-, että kenties myös henkiset varmuuskopioni, ja pystyin käymään läpi Facebookin poistoprosessin tehtävän vaatimalla vakaudella. Olin aiemmin laittanut Instagram-tilini poistojonoon, ja se oli ollut yllättävän helppoa. Muiden tilauspalveluiden tapaan myös Facebook antautui kanssani keskipitkään dialogiin aiheesta ”harkitsisinko vielä?”. Tarjolla oli tauon pitäminen ja tilin jäädyttäminen (jolloin olisin voinut pitää Messengerin toiminnassa) lopullisen poistamisen sijaan.
Nykyajan digitaaliset tuotteet ja palvelut ovat kuin lehteviä voileipäkeksejä: niiden ominaisuuksia on kaulittu ja käännettu, muuteltu ja lisäilty vuositolkulla. Voin vain kuvitella, miten alla jyräävän softan rakennetta ja toimintoja on myllätty varmaan tuhansien ihmisten työpanoksella. Tämän seurauksena Facebookin rakenteet ja hallinnointi vaikuttivat niitä aiemmin käyttäessäni usein labyrintin ja korttitalon yhdistelmältä. Tähän nähden koin profiilin poistoprosessin yllättävän suoraviivaiseksi.
Edetessäni minulle tarjottiin edelleen mahdollisuutta tarkistaa vielä, mihin kaikkeen FB-sisäänkirjautumiseni oli yhdistetty, ja mihin kaikkiin palveluihin voisin datani siirtää varmuuskopioinnin lisäksi. Olin käyttänyt Facebookia lähes pariinkymmeneen nettipalveluun kirjautumiseen. En näköjään mitenkään erityisen ahkerasti, sillä en muistanut suurta osaa linkitetyistä palveluista (Kuka muistaa Vinen?). Tämä tietenkin rohkaisi etenemään poistumisprosessissa, kun en näin montaa muutakaan palvelua ollut kaivannut. Kirjautumisyhteydet kannatti siivota myös siksi, että esimerkiksi Pinterestiin pääsyssä voisi tulla muuten ongelmia puuttuvan Facebook-kirjautumismahdollisuuden myötä.
Seuraavaksi tarjottiin mahdollisuutta lähettää valikoitua dataa ulkoisiin palveluihin. Vaihtoehtoina olivat Backblaze B2, Blogger, Datapods, Daybook, Dropbox, Emerge, Fabric, Google Calendar, Google Docs, Google Drive, Google Photos, Koofr, Photobucket ja WordPress.com / Jetpack. Valinnanvaraa siis riitti. Tämän lisäksi kaiken tai valikoidun datansa voi ladata talteen HTML- tai JSON-muodossa. Yksi monia pohdituttava lopettamisen kynnys, eli oman somehistorian kadottaminen ei siis ole ollenkaan niin korkea kuin luulisi, vaikka siirto edellyttääkin jonkin verran kärsivällisyyttä ja tietoteknistä ymmärrystä. Valitettavasti kuvat eivät tallennu kovin hyvälaatuisina, mutta kyllä niistä olennainen välittyy.
Olin etukäteen pohtinut, miltä tuntuisi suuren sinisen napin painamisen jälkeen. Olin viettänyt palveluun rekisteröityneenä kuitenkin lähes 20 vuotta, ja käytettyä tuntimäärää en totisesti halua arvioida. Facebook oli myös antanut paljon: kuulumisen tunnetta, tietoa, väylän itseilmaisuun, oppimiseen ja debatointiin, sekä ilman muuta valtavan määrän kiihkeää, juorutyyppistä sisältöä. Ehkä parasta oli kuitenkin se, kun lajitoverit tarinoivat tai avautuivat niistä asioista, joilla tuntui olevan heille todellista merkitystä.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että tunne napin painamisen jälkeen ei ollut huono, ehkä lähinnä keventynyt. Oli yksi asia vähemmän huolehdittavana. Ehkä pienenä yllätyksenä tuli myös spontaani jatkoajatus: nyt on enemmän vapaata aikaa.
