Jäähyväiset somelle | osa 3
En ole missään vaiheessa pitänyt varsinaisesti kirjaa sosiaalisen median piipahdusteni määrästä, mutta olen varma että olen kuulunut vähintään aktiivisimpaan kolmannekseen käyttäjistä. Olin toki huomannut, että tietokoneella eksyin herkästi selaimen somevälilehtiin, ja puhelin alkoi etsiytyä käteen merkittävästi useammin heti kun some oli siinä mukavasti käytettävissä.
Aktiivivuosinani somen käyttöni aiheutti kitkaa silloisen puolisoni kanssa. Hän valitti ihan aiheellisesti, että sai lukea kuulumiseni Facebookista, eikä samoista asioista puhuminen kotioloissa selkeästikään ollut vahvuuteni. Osallistuin nimenomaan FB:n torikokouksiin näkyvänä jäsenenä, vähän samaan tapaan kuin lapsuudessani maaseutukaupan nurkilla norkoileva, tyhjää toimitteleva aikamiespoika joka osallistui kaikkiin keskusteluihin oikein mielellään.
Olin osa pulppuavaa yhteisöä, jonka jäsenet jakoivat, kiistelivät, performoivat ja tiedottivat kukin pikku saippualaatikoillaan. Aloin pohtia, millaista elämäni oli ennen somea. Onko somepeukku, myötäkarvainen tai kehuva kommentti vähäpätöisempi, yhtä suuri vai suurempi tunnustuksen ja mielihyvän lähde, kuin läsnä ollen annettu, tai sisäisen onnistumisen kokemuksen kautta saatu?
Kun sekä asiaan havahtumisen, taustalla kytevien pohdintojen että kyllästymisen kautta aloin pohtia vakavammin Facebookista ja Instagramista vetäytymistä, oli oma surutyönsä myös huolella rakennetusta algoritmista luopumisessa. Vuosien aikana IG oli oppinut tehokkaasti, että olen kiinnostunut vanhoista hiukan erikoisista musiikkivideoista, syvän meren elämästä sekä kuivakkaan ironisesta ja osin kiusallisuuteen perustuvasta brittihuumorista, ja osasi niitä hienosti tarjoilla.
Facebookini oli jo vuoden 2015 pakolaiskriisin ja sitten Trumpin ensimmäisen kauden myötä politisoitunut uudella väkevyydellä. Olen todella kiinnostunut kansalaisjournalismista ja siitä, mitä uutistalot eivät syystä tai toisesta ehdi tai tahdo näyttää, mutta sekaan alkoi tulla yhä enemmän myös arveluttavaa materiaalia. Lyhytvideoiden saapuminen Facebookiin myös surkeutti sitä merkittävästi. En ollut lyhyen formaatin fani muutenkaan, ja ainakin omalla kohdallani algoritmi tarjosi oikeastaan pelkkää roskasisältöä syötteeseen.
Myös ihmisten käytös FB:ssä oli muuttunut varautuneemmaksi. Tietty välittömyys oli kadonnut, ja postausten aiheet tuntuivat muillakin muuttuneen ennemminkin tavalla tai toisella julistaviksi tai tiedottaviksi, kuin eletyn kokemusta jakaviksi. Näin jälkikäteen ajatellen omissa kirjoissani hyvät vuodet, 2007-2014 olivat oikeastaan todella kivaa aikaa somessa. 7 vuoden kohdalla suhde alkoi pikku hiljaa hapantua, ja sosiaalisen median käyttöön liittyvät huolet alkoivat nostaa enemmän päätään.