Jäähyväiset somelle | osa 2
Some eri muodoissaan on 2000-luvulla ollut keskeinen osa elämääni. Olen eri mitoissa ollut aktiivinen tekijä tai selaaja Facebookin ja Instagramin ohella MySpacessa, Mp3.comissa, Flickrissä, Bloggerissa, YouTubessa, SoundCloudissa, Twitterissä, Tumblrissa, Behancessa, DeviantArtissa, LinkedInissä, Pinterestissä ja BandCampissa. Kun aloin ensimmäistä kertaa epäillä METAn palveluissa olon mielekkyyttä, perustin kokeiluluontoisesti tilit myös BlueSkyhyn ja Mastodoniin. Diasporaan en syystä tai toisesta koskaan vaivautunut.
On pökerryttävää nähdä yllä oleva 17 alustan lista auki kirjoitettuna. Sosiaalisen median määritelmä on liukuva. Itse rajaisin sen sosiaalisiin ja/ tai ammatillisiin yksilöiden välisiin vuorovaikutuksiin liittyvinä elektronisina alustoina, joiden tarkoituksena on nimenomaan verkostoituminen, tiedonvaihto ja suhteiden ylläpito. Täten rajaan omalla kohdallani someista pois viestimiseen tarkoitetut alustat, kuten WhatsApin tai SnapChatin, vaikka niihinkin on lisätty julkaisuominaisuuksia.
Suurin osa listani alustoista on toiminut julkaisu- tai inspiraatiokanavina valokuvaukseen, kuvitukseen tai musiikintekoon liittyvissä harrastuksissani ja aiemmissa töissäni. Siinä mielessä ne eivät ole olleet kohdallani varsinaisesti sosiaalista vuorovaikutusta, vaan ennemminkin huomionhakua ja ilmoitustauluja tekemisilleni. Huomiotaloudessa kun eletään, on tämäkin tietenkin ihan OK, ajoittain toki yksinäistä.
Oikeastaan vain Facebookin ja Instagramin kautta tapahtunut vuorovaikutus on omalla kohdallani ollut ihmissuhdemielessä sosiaalista. Näillä alustoilla olen ylläpitänyt henkilökohtaisia kontakteja ja ajatustenvaihtoa nimenomaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka lasken kavereikseni tai ystävikseni. Facebook on ollut tähän paras ja monimuotoisin paikka. Alustaa voi kuitenkin käyttää oman tarpeensa mukaisesti aforistiseen ilmoittautumiseen, ränttäämiseen, esseistiikkaan, juorutiedon hankkimiseen, tärkeilyyn, kutsujen lähettämiseen, ilmoittamiseen, vitsailuun, flirttiin, sekä yleiseen tiedonjakoon.
Instagram puolestaan sopi hyvin kevyen, suuntaa antavan ja satunnaistiedon hankintaan ja jakamiseen ystäville omien kuvien julkaisemisen ohessa. Oma Instagramini muotoutui kokoelmaksi kuvia asioista, jotka koin tavalla tai toisella kiinnostaviksi tai ehkä mieluummin huvittaviksi. Syventäväksi mediaksi Instagram ei valitettavasti sovi, ja kun on jakanut 30 huvittavaa klippiä kaverinsa kanssa, ei lopulta muista niistä ainoatakaan.
Yksi keskeinen pohdinnan aihe luonnollisesti oli, mihin tarpeeseeni somea käytin? Omalla kohdalla keskeiset motiivit tuntuivat olevan juuri nähdyksi tuleminen, tunne siitä että kuuluu ympyröihin ja että on kenties jopa vähän arvostettu. Seuraavaksi luonnollisesti aloin pohtia, täyttyikö tämä tarpeeni?