Jäähyväiset somelle | osa 5
Kun teknomiljardöörien mopo lähti tosissaan keulimaan Trump-liittolaisuuden ja muiden levottomien toimien ja puheiden myötä, sain rosvoparonien ja heidän apparaattiensa boikotoinnista kannusteen pohjimmiltaan henkilökohtaiselle detox-projektilleni.
Olen tämän kirjoitussarjan aiemmissa osissa pohtinut ensisijaisesti somen henkilökohtaista roolia ja vaikutusta. Oma napa ei kuitenkaan ole koko totuus. Sillä, missä määrin on kansalaisena tai kuluttajana aktiivinen tai passiivinen on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
IT- ja mediajätit ovat liian suuria ja vaikutusvaltaisia, eikä tämä ole jäänyt myöskään näiden yritysten hallitsijoilta huomaamatta. Tieto on aina ollut valtaa, ja nykyään mitättömän arkisiltakin tuntuvista tiedonjyvistä voidaan kasata kattavia käyttäytymisprofiileja – ja tätä kautta myös malleja siitä, millä keinoin ihmisiä voidaan hallita jopa heidän huomaamattaan.
Eläväisen perusvaisto on varmistaa elämän jatkuminen, ja tämä tarkoittaa tilanteen turvallisuuden jatkuvaa seurantaa. Ihminen suurine aivoineen onkin oudolla tavalla samalla eläimenkaltainen, mutta ylisuorittava itsesuojelussaan. Kyky mentalisoida erilaisia uhkia ja aikamatkailla ajatuksen voimalla niitä löytääkseen saa ihmisen helposti suistumaan raiteiltaan somessa.
Ihmisen pelko-orientoituneisuus ei tietenkään jäänyt ennen ATK-aikaakaan huomaamatta Rupert Murdochin kaltaisilta, lukijoiden pöyristymis- ja pelästymisherkkyydellä rahastavilta liikemiehiltä. Tätä sielun kannelta soittelemalla on tehty isot rahat ja vedetty poliittiset mutkat suoriksi jo kauan. Somen algoritmit kuitenkin tekevät tilanteesta uudella tavalla leimahdusherkän: jo hetken haistelulla some pystyy luomaan syötteeseen henkilökohtaisesti räätälöidyn, käytöstä ohjaavan painajaisen.
Pelkoon perustuva vaikuttaminen on oma ongelmansa. Toinen on se, että taloudellista hyötyä lypsetään häpeilemättä muiden työstä. Lopetin Spotify-tilaukseni vuonna 2024, koska yhtiön toimintatavat olivat käyneet sietämättömiksi. Surin myös tätä pakkoa, sillä musiikin suoratoistopalveluna se oli käytettävyydeltään ja valikoimaltaan ylivertainen, ja olin vuosien mittaan kuratoinut sinne listatolkulla lempimusiikkiani.
Myös esikoiseni oli laatinut vaikuttavan kokoelman japanilaista, robottien laulamaa kaaosmusaa, ja tunsin itseni surkeaksi isäksi vaihtaessani marginaalisesti eettisempään suoratoistoon, jossa samoja äänitimantteja ei ollut tarjolla.
Olin jo vuosia aiemmin lopettanut kirjahankinnat Amazonista, ja itselleni merkittävämpänä menetyksenä lopetin myös Amazonin äänikirjapalvelun Audiblen tilauksen. Audiblen kautta olen tilaajana hankkinut myös 231 äänikirjan kokoelman, ja jännitän koska niiden kuunteluoikeus mahdollisesti katoaa.
Muita toimiani ovat olleet ChatGPT:n käytön lopetus ja mahdollisimman monen tilauksen katkaisu (Adobe, Netflix, Disney+, DropBox). Googlesta / YouTubesta, Tidalista ja Applen iCloudista en ole vielä pystynyt irtautumaan osin oman riippuvuuden ja osin perhetilausten vuoksi, mutta prosessi etenee.
Yksittäisen kansalaisen ostoboikotti voi tuntua mitättömältä, mutta riittävän monen toteuttamana yhtäaikaisena signaalina – ja tietenkin pysyvinä valintoina – niillä on oikeasti merkitystä. Lisäinformaatiota asiassa tarjoaa Resist and Unsubscribe -kampanja, joka listaa tämän hetken merkittävimmät haitalliset amerikkalaisyritykset.
