Kannettava, patteritoiminen laite mahdollisti paikallisten kaupunginosien tunnelman tulkitsemisen musiikiksi.
”This is a mini-album with main tracks performed and produced on a Yamaha QY-100 sequencer (or “Complete Portable Accompaniment and Music Production Tool”) by multi-media artist, devoted gear freak and Finnish Prime Minister of Groovebox Prog, Twisted Krister, while he was briefly living in Berlin. A truly Great Work of Art. Complete with spartan techno remix provided by TFC.”
– Tom Backström, Erikoisdance
”Twisted Krister’s half could be a film soundtrack by some forgotten mid-1980s, proto-Techno Minimal Wave outfit from the continent, sat halfway between melancholy and gothic, and interspersed with beautifully unassuming German monologues, crisply intoned.”
– Wire #320
A special PDF booklet included with download.
released November 8, 2013
Programmed on different locations in Berlin between 2.1.2008 – 15.10. 2009. Recorded, mixed and mastered in Berlin and at Pacific-Atlantic Studios, Helsinki between October and November 2009.
Foreword by Tom Backström. German translation and narration by Dijana Plecko. Photography by Christer Nuutinen.
1. Morituri te salutant | 03:13
2. I: U-Bahn | 00:47
3. Moss World | 03:04
4. II: Supermarkt | 01:11
5. Ringbahn | 04:06
6. III: Görlitzer Park | 01:15
7. Monolog | 04:19
8. IV: Café | 01:17
9. Music for Dealers | 03:44
10. V: Was wuerde mich Frei machen? | 01:32
11. King Everything | 04:39
12. TFC – Moss World TFC Mix | 06:29
*) Additional production by TFC. Originally released as one half of Erikoisdance #14 split cd-r with Hauskat kotivideot in 2009.
Katalogitunnus PAR-017
Pacific-Atlantic Records 2013
Asuin tuohon aikaan hetken Berliinissä sinne ensin pari tutustumiskäyntiä tehtyäni. Kaupungissa veti puoleensa luonnollisesti sen edullisempi hintataso, ja toisaalta Berliini näyttäytyi myös tietynlaisena kylmän sodan ja David Bowien alaisuudessa eläneen kansalaisen Mekkana, kaupunkina johon tiivistyi monenlaista historiallista ja kulttuurista energiaa. Koin myös olleeni pitkään, jopa vuosia jonkinlaisessa limbossa avoeron ja muiden eteen tulleiden mutkien jälkeen. Töölössä haisi homeelta ja kaipasin raittiimpaa ilmaa, tai edes uuden tuoksuista hometta.
Oli siis luonnollista ladata CD-kokoelmansa iPod Pro:hon ja pakata koira, Yamaha QY:t, Casio CZ-1000, läppäri ja joitakin arkitarpeita maalariystävän pakettiautoon ja lähteä toiviomatkalle. Berliinissä asuessani käytin työstä liikenevän ajan lähinnä hyppäämällä junaan tai metroon, ajamalla jollekin satunnaiselle asemalle, ja lähtemällä harhailemaan minne nenä, tai tarkemmin sanottuna koiran nenä näytti. QY kulki olkalaukussa mukana, ja sen saattoi kaivaa esiin aina kun hetki tuntui sopivalta.
Olin aiemmin tehnyt musiikkia Palm Pilot-kämmentietokoneeseen Chocopoolp Bhajis Loops- ja Microbe-ohjelmistoilla. Innoittajanani oli Transient, joka tuohon aikaan teki kaiken musiikkinsa Bhajis Loopsilla. (Sivumainintana muuten, että Chocopoolpin takana oli Émilie Gillet, joka sittemmin pyöritti todella nerokkaita Eurorack-moduleita tuottanutta Mutable Instrumentsia.)
Laitteenani oli Tungsten T3, jota käytettiin pikkuruisella kosketuskynällä. Ohjelmissa oli valtavasti potentiaalia, mutta kaipasin nimenomaan musiikin tekoon tarkoitettua laitetta, joka olisi aavistuksen verran helpommin käytettävä. Tämä yhteys löytyi, kun pääsin kokeilemaan Yamaha QY-70 -sekvensseriä ja soundimodulia.
QY-70 / 100 on syntetisaattorina vaatimaton. Äänistä pystyy muokkaamaan vain vaippakäyrää, ja filtteröintiä hyvin rajallisesti. Äänen alkuperäistä aaltomuotoa ei esimerkiksi pysty erikseen valitsemaan, eikä modulaatiomahdollisuuksia ole. Äänipaletti on GM/XG-speksit täyttävä, eli universaalisti hyviksi havaittuja soitinääniä ja rumpukittejä löytyy kohtuullinen määrä. Kokeilullista potentiaalia lisää myös instrumenttien soittaminen niille tarkoitetun äänialueen ulkopuolelta, jolloin synteettisistä soolosoittimista voi tulla myös kelvollisia bassoja, tai melodisen perkussio voi taipua rummuiksi tai efektiääniksi.
Soittimessa on kahdeksan patterniraitaa, mikä riitti hyvin omiin tarpeisiini. Tyypillistä oli, että basso varasi 1-2 raitaa, soinnutus yhden, melodiat 1-3 raitaa, jolloin tapauskohtaisesti jäi vielä raita tai pari vapaaksi tehosteäänille tai perkussiolle. Vanha totuus rajoitusten innovatiivisuuteen kannustavasta vaikutuksesta pitää myös QY:n tapauksessa paikkansa. Vähemmällä pärjääminen pakottaa ajattelemaan.
Näin syntyi Ringbahn, kaupunginosia haistellen.
