Hägerstensvägenin valtasi koko sunnuntaiksi kahden kilometrin mittainen kirpputori. Virkistävää oli, ettei Suomesta tuttuja puoliammattilaisia ollut lainkaan, vaan kaikki tavara oli myyjien omaa. Eräs yritteliäs porukka myi grillattuja voileipiä ja linssikeittoa asuntonsa ikkunasta.
Itse tavaratarjonta oli aika tavanomaista. Ikeoituneen kulttuurin surullinen puoli on, että yhä harvemmat säästävät ensin ja hankkivat sitten kunnon tavaraa, kuten hyvistä materiaaleista huolella tehtyjä huonekaluja. Luotolla on varmaan myös helpompi ostaa asioita, jotka mieltää alkujaankin sopivan edullisiksi.
Tämä näkyi tälläkin kirpputorilla. Valtaosalla esineistä oli lähinnä niiden käyttöarvo, jos sitäkään. Ei ikää, historiaa tai tunnetta. Yksi hervottoman kokoinen, merkinnöistä päätellen ilmeisesti kaljabaarissa ollut iso miksauspöytä sentään lojui nurmikolla. Pari suurta moottoripyörää olisi voinut kirpparilöytönä myös hankkia.
