Nukuimme pitkään. Sitten lähdimme kohti Södermalmia työhuonetta katsomaan. Päivä oli tihkuinen ja oikeastaan aika kolea. Tämä ei estänyt Tukholman ultrakauniita ja komeita hipstereitä värjöttelemästä Söderin kaduilla pikku takkiloissaan ja läpimärissä Converseissa.
Tukholman asujaimisto näytti sateessa jakautuvan kahteen ryhmään: huippujärkeviin pukeutujiin kumisaappaineen ja sadekelin anorakkeineen tai sitten näihin muotitietoisiin nuoriin, joilla ei ilmeisesti ollut lainkaan lämpötila-aistia.
Pysähdyimme kahvilaan kello viiden lounaalle Gamla staniin. Pasta ja uuniperuna maistuivat, vaikka päivän siihenastiset koettelemukset koostuivat vain pitkään nukkumisesta, työhuonetarkastuksesta ja parissa vaateliikkeessä piipahtamisesta.
Rautatieasema vipisi. Käsintehdyn kosmetiikan liike löyhkäsi esansseilta niin voimakkaasti ulos asti, että oli vaikea kuvitella sen myyjien menevän kotiin muun kuin jyskyttävän päänsäryn kanssa. Pysähdyimme pikkuruiseen pokkarikauppaan selailemaan tarjontaa. Myyjä yritti pitää itsensä järjissään kuuntelemalla Depeche Moden ”Construction Time Again” -levyä. Henkilökunta oli myös kirjoitellut vieraantumista edistäviä lukusuosituksiaan Post It-lapuille, joita oli liimattu hyllyjen reunoihin.
Kotitalossa oli nerokas huone, joka oli omistettu asukkaiden käyttämättömäksi jääneiden tavaroiden kierrätykseen. Siellä oli tavanomaisempien Atkins-dieettikirjojen ja rumien astioiden seassa myös lähes käyttämättömän näköinen pieni Casio-urku myyntilaatikossaan.
Ruotsi tuntui ensimmäistä kertaa todella siistiltä paikalta.
