Harmophon on periaatteessa eräänlainen haitari, joka on rakennettu salkkuun sijoitetun urun muotoon ja jossa palkeet on korvattu sisäänrakennetulla sähkötuulettimella.
Virallisesti 1950-luvulta peräisin olevasta laitteesta puhutaan sähköharmonina, mutta ohuehko ja korkeahko soundi viittaa mielestäni enemmän haitariin kuin polkuharmoniin, josta voi kuitenkin saada irti matalampaakin murinaa.
Soittimen yhdistetyn rungon ja kantolaukun sisään on kumisten ammeen tulppia muistuttavien korkkien taakse piilotettu kolme metallijalkaa, jotka voi ruuvata kiinni laukun pohjaan. Erillistä telinettä soittimelle ei tarvita, mikä on kieltämättä kätevää!
Periaatteessa kyseessä on siis täysin itsenäinen keikkainstrumentti, olettaen tietysti että tuuletintoiminen, varsin vaimeaääninen hanurisoundi istuu musiikkiisi. Laitteen muotoilu ja estetiikka on viehättävää, ja jos samalla ajatuksella tekisi yksinkertaisenkin sähkösoittimen, joka kuulostaisi muulta kuin aneemiselta melodikalta, voisin kuvitella sen kunniapaikalle monenkin musiikintekijän sävellysnurkkaan.
Jo sekin olisi mahtavaa, jos puhaltimen voimakkuutta voisi säätää portaattomasti ja / tai lisätä soittimeen käsikäyttöiset palkeet. Tämä lisäisi mielenkiintoisten äänten tekomahdollisuutta huomattavasti. Myös hiukan epäortodoksisemmat äänikerrat, kuten lintu- tai muut erikoisemmat pillit lisäisivät jännittävyyttä.
En valitettavasti omista instrumenttia enää, mutta mieltäni vaivaa mielikuva, että se olisi ollut nimeltään Harmophone, ei Harmophon. Tämä on teoriassa mahdollista, sillä länsisaksalaisen Koestlerin sähköhanurilla oli ilmeisesti isot vientimarkkinat USA:ssa 50-luvulla.
Yhtä kaikki, soitin on erittäin tyylikkään näköinen helmiäisvivahteisine viimeistelyineen, ja olisi mahtavaa jos se myös soisi jotenkin monipuolisemmin.
