A young black man sits on a bench in the subway car. He wears a grey business suit that is far too big for him. He has a fake diamond earring and scratched white shoes. He looks very tired, red eyes and all, but he is hanging onto his briefcase, going decisively to his meeting.
kirjoitin muistikirjaan ohjeita miten epäonnistua hyvin
ostin pääsylipun Paratiisiin henkilöltä jolla itsellään
oli pakottava este
annoin voittavan pottikuponkini kiintymyksen merkiksi
synnytin idean ennen kuin tajusin
ettei sitä ole sen jälkeen maailmasta poistaminen
heitin rannekelloni pois mutta aloin kysyä alati aikaa
tajusin pitäväni lihasta koska olen itse sitä
harjoittelin kykyäni saada vihollisia
ajattelin Rodinia
Ja kun hohde hiipii putkiin kalpeisiin
käämin lämpö valaa uskon piireihin
Silmät syttyy päihin käytävien
tunnen jälleen läsnäolon tietojen
Tiedän, elän monta asiaa
mutta yhtä koskaan en tietää saa
Miltä tuntuu olla kuolon omainen
miltä tuntuu olla lihaa, ihminen
kerro pois
eksyitkö
maisemiin
sinisiin
aamukaste peilaa kuvasi
ja ihosi meren
tartu käteeni
niin hypätään
uuteen ruutuun
kauas ajassa
odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan
ja viimeinkin
hän täällä on
loistaa harjulta
laskeutuu laaksoon
odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan
Jos sinun kuitenkin on matkustettava
niin haluaisitko sen tapahtuvan
ehkä juuri tänään
Kun taivas on kaunis
valo kaikkialla
ja linnut piirtävät
ilmaan nuotteja
Kun unelmasi uinuvat
ja kaikki se
mitä muka rakkaudesta
tässä maailmassa
tehdään
On unohtunut hetkeksi
katsoitko?
kuuntelitko?
ajattelitko?
tunsitko?
nyt se on poissa
ja sait mitä hait
surettaako?
kaduttaako?
suututtaako?
pelottaako?
nyt se on poissa
sait mitä hait
Hän oli käynyt läpi asioita joita minun oli vaikea kuvitella.
Kerran puhuimme siitä, mitä kaipaamme ja hän hämmästyi kun kerroin kaipaavani lapsuusajan yksinkertaisuutta. Sitä, miten asioihin suhtautui erilaisella avoimuudella ja varauksettomuudella, koska tunsi olonsa turvalliseksi ja hyväksi.
Tätä hänellä ei ollut.
Ja niin kuluivat päivät. Tein töitäni ja katselin, miten hän järjesti itseään uusiksi.
Unessa, niin väsyneenä kaikkeen.
Vuoroin peto, vuoroin sankari
surmaa miekaniskulla kitaan
seisoo auringossa
katsoo pimeään
Ja niin olemme Selemin prinsessa
jonka henkeä hän lupaukselleen
uskollisena puolustaa
Sillä siinä missä hän kieltäytyy
toteuttamasta ulkoisen käskyjä
on hän sydämensä aatteessa tinkimätön
Toiset kunnioittavat marttyyrinä
ja sanovat
hän elää ja ajattelee sen mitä
me emme rohkene
Ja pedon verestä
versoo ruusupensas
täynnä verenpunaisia kukkia
hänen uhrinsa, meidän tietomme
Kuvaan hänet panssariin
uljaan ratsun selkään
onnistun puhumaan
vain kun ajan autoa
olen läsnä
on aikaa
on tekemistä
enkä pääse pakoon
he seisovat lakeissaan
grillin edessä lausuen
yksisanaisia ylistyslauluja
kuu tekee pilvistä
hautausmaan
kuljen eväät
kertakäyttöisessäni
senkin tekeminen
tuhoaa sinitaivaan
ja sillä aivopuoliskolla
jolla en ajattele ruokaa
ajattelen sinua
