Kaverin puolesta kysyn
mitä jos tämä on nyt tässä?
muratti kiipeää kohti valoa
lintu etsii oksaa jolle rakentaa
taimen nousee vastavirtaan
kyljin hopeisin
ne toimivat niin
mitä minä teen?
mitä jos tämä on nyt tässä?
mitä olen etsimässä?
mitä jos tämä on nyt tässä?
muratti kiipeää kohti valoa
lintu etsii oksaa jolle rakentaa
taimen nousee vastavirtaan
kyljin hopeisin
ne toimivat niin
mitä minä teen?
mitä jos tämä on nyt tässä?
mitä olen etsimässä?
one big weepathon
this generation and
it’s access to loops
and immediate green
watchers, believe me
this is the last science
the systems of rotten
starring a hollow word
hours then days of insomnia
all the fluorescent same
not the vampire meat
the Hell of repetition
dreaming up the Maginot Line
näin kulutan aikaa maatessani alla tämän taivaan
muistelen noita aikoja, ilon ja surun päiviä
ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta
ainakin hetken tiedän mitä teen
näin kulutan taivaan
noita-aikoja ilon ja surun
vähitellen jälkiä jättäen katoan
ainakin hetken mitä
näin kulutan
surun päiviä
vähitellen jälkiä
ainakin teen
alla
ilon
näin
mitä
alan nauttia
aivan uusista
rutiineista
kävellä kellarin käytävillä
selailla pyykkivarauskirjaa
kokeilla oman varastokaapin
kiiltävää lukkoa
ohimennen
koirankakan poimimisen zen
suoja ajan kaaokselta
katuvalot
kuparia ja kultaa
ilma raikasta hengittää
silti suussa esanssin ja tuhon maku
ei ole enää kulmalla höyrymakkaramammaa
mutta ihan kelpo lähes kiinalainen ravintola
tarjoamassa tukeaan
yön pimeimpään retkeen
katso ylös lintuja
katso alas matosia
ynnä kaikkea väliin jäävää
olevinaan olemista
kaikenlaista törkeilyä
oljenkorsia
ja ne geenit, geenini
mikä niistä niin erinomaisia tekee?
miksi jatkaa tätä farssia,
farssia josta saa hakea hauskaa
sentään vielä on lehti vehreä
vielä kaikuu rastaan ääni kanjoneissa
sillä on sentään arvokkuutta
olla valittamatta kaikesta
kesäpäivän seisaukseen vielä muutama päivä
kesäpäivän seisaukseen
vatruskat
kyllä
tsupukat
oijoi
jos tarjokkaina
hyväksy
ja kiitä
tykkien kehotuksella maailma
tottelee annettuja sääntöjä
ja uusi sukupolvi voi sahata elämänsä mittalaudat
mitä tekee mies
jollei saa luoda maailmaa
tai edes tuhota
Eräistä keskisuurista juhlista mieleen jäänyt kohtaaminen.
Kaupunki oli seissyt autiomaassa kauan. Se oli aikojen saatossa sijainnut metsän keskellä, sitten meren rannalla ja – kun mennään aivan alkuun – vuoren juurella. Kuitenkaan kaupunki itse ei ollut liikkunut saati kulunut, sen sijaan maailma ulkopuolella oli muovautunut. Kaupungin muurit oli tehty kestämään mullistukset, edes ajan hammas ei niihin juurikaan pystynyt. Vielä hiljattain kaupunki oli maannut syvälle hiekkaan hautautuneena, kunnes tuulet puhalsivat sen jyvä kerrallaan esiin.
an intense and beardy life
to hope for
to abolish flatlining
within fluorescent dreams
to stop worrying
about the safest place
on a plane
to go back
to an older folder
The Basics