Nainen tahtoi Strandin Vintagemessuille. Messut oli ehkä suureellinen sana vaatepuotien pitäjien yhteismarkkinoille, mutta mielenkiintoista siellä oli silti.
Itse asiassa mielenkiintoisempaa kuin Fotografiska museetissa, jonka tämänkertainen anti oli Sandy Skoglundin hienoja lavastuskuvia lukuunottamatta pettymys. Suuri muotikuvakavalkadi ei juuri sisällöllään koskettanut, joten olisi siis sittenkin pitänyt uhmata ruuhkaa ja tulla aiemmin katsomaan Annie Leibovitzin muotokuvia muusikoista.
Koin filosofisen hetken kävellessäni illan pimetessä koiran kanssa pitkin Hägerstensvägeniä. Katselin ruotsalaiskoteja, joissa samanlaiset perheet valmistautuivat jälleen kerran samanlaisissa kodeissaan samanlaisiin iltatoimiin.
Mitä se niin innokkaasti markkinoitu yksilöllisyys edes lopulta oli, muuta kuin pelkkä veruke myydä hyödykkeitä?
