On hyödytön
tykkien kehotuksella maailma
tottelee annettuja sääntöjä
ja uusi sukupolvi voi sahata elämänsä mittalaudat
mitä tekee mies
jollei saa luoda maailmaa
tai edes tuhota
Kapteeni
Haastaja
Eräistä keskisuurista juhlista mieleen jäänyt kohtaaminen.
Ikuinen kaupunki, osa 1
Kaupunki oli seissyt autiomaassa kauan. Se oli aikojen saatossa sijainnut metsän keskellä, sitten meren rannalla ja – kun mennään aivan alkuun – vuoren juurella. Kuitenkaan kaupunki itse ei ollut liikkunut saati kulunut, sen sijaan maailma ulkopuolella oli muovautunut. Kaupungin muurit oli tehty kestämään mullistukset, edes ajan hammas ei niihin juurikaan pystynyt. Vielä hiljattain kaupunki oli maannut syvälle hiekkaan hautautuneena, kunnes tuulet puhalsivat sen jyvä kerrallaan esiin.
Tape Loop
an intense and beardy life
to hope for
to abolish flatlining
within fluorescent dreams
to stop worrying
about the safest place
on a plane
to go back
to an older folder
The Basics
Notes to Self
back when I wasn’t yet alive
it was a very good year
nowadays
I am an owner
of a lonely hat
who in their right mind, by the way,
wouldn’t ask
to see obese lions
as for the future
I’ll cross that bridge
when I come to it
in Heaven, they say
soft greens
Beeee-bop
mukava katsella
Big Brotheria
keskittyä herkkukohtiin
kuka paras kuka daiju
kuka ruudun piriste
kekä pytyn koriste
kuka vehtaa ketä vehtaa
kellä parhaat… läpät
katsella Big Brotheria
kuilu katsoo takaisin
Kaikkoa
juoksen paholaista mä karkuun, joo
eikä se paholainen mua kiinni viel saanut oo
niin juoksen paholaista mä karkuun, joo
eikä se paholainen mua kiinni viel saanut oo
se paholainen mut riveihinsä tahtoo, joo
niin aina vain joudun juoksemaan pakoon, joo
Taittuva
oksat taivuttavat aikaa ja valoa
sammaleet henkivät
ääretöntä kärsivällisyyttä
kohoava usva
kätkee määränpään
ei voi käsittää
jos ei näe
mut ei se mitään
tunnen vieläkin
kulkea eteenpäin
tietä tunnustellen
silmät näkemättömät
katsokoot sisäänpäin
kun unohtaa
jotain uutta
näkee
laulut etanain
savulta tuoksuvat
pisara kasteen kimmeltää
kuulen sen kirkkaana
Kun
kun kävelen
kaikkien näiden
kauniiden talojen
välitse
ryhdistään
rentoutuneiden
kivimuurien ohi
nousee mieleen
kuin syvältä
harjun uumenista
miten tänne
kuulutaan
07122011
tunne olevasi mato asfaltilla
metallilta maistuvan vesilammikon kylmyydessä
kaivaten maatuvien lehtien
lohdullista lämpöä
tunne olevasi vaskitsa
vailla kiinnekohtaa jolta ponnistaa
suojaan maan ja kasvien
rajapintaan
tunne olevasi meren mudan äyriäinen
pyrstösi kohotettuna kauemmas
hapettomasta pohjasta
jonka vanki olet
tunne olevasi broileri häkissä
äsken eläväksi pakotettu
nyt kasvamaan kiihdytetty
kohta hengettömänä roikkuva
tiedä olevasi ihminen
täynnä luuloa vapaasta tahdosta
harhaa valinnan mahdollisuudesta
saneltuun elämään tuomittuna