Siirtymä

Niitty kasvaa
tyhjyyden peittää
jos niin sallit

Kumpuja kumpujen
jälkeen
puuvarsia, kukkia, lehviä
miljoonin
humisten
luovat uutta elämää

Avaa mielesi ja hyväksy
lämpöinen syleily juurten
katso mahtavaan aurinkoon

Kolosta myös voit kurkistaa
jos oot ihan liian pieni
kipittää karikkeessa
yöhön

Kuu hymyää
avulias ystävä
auttaen kestämään
päivien kirpeyttä

Korret huojuvat
viipaloiden taivasta
varjoaan autuaampaa
paikkaa ei olla voi

Varo avointa
pistävää katsetta sen
siellä
tuuli yllesi pian käy

Istuta tammipuut
istuta vaahterat
laaksoon
jo niiden kasvu kiitokses on
oksat ylöspäin kurkottaa
sitoo rauhan seppeleet
ja onni laskeutuu

Et eksyä poluilla näillä voi
millään
kaikki ne vievät kotia päin
ei sielusi tyhjänä vihreessä soi

Kuunnellen huminaa haapojen
virityt iloon pauhaavaan
ja onnes kurottaa sydämiin viereisiin

Ohje

onnistun puhumaan
vain kun ajan autoa

olen läsnä
on aikaa
on tekemistä
enkä pääse pakoon

Sipulia

he seisovat lakeissaan
grillin edessä lausuen
yksisanaisia ylistyslauluja

kuu tekee pilvistä
hautausmaan

kuljen eväät
kertakäyttöisessäni
senkin tekeminen
tuhoaa sinitaivaan

ja sillä aivopuoliskolla
jolla en ajattele ruokaa
ajattelen sinua

SYS-EX-sävel

Levy täyttyy tiedostoista
elämä on kuolemista
Vedä faili roskiin,
ollaan hiljaa

Tunnen yllättäen iloa
vaikka on hyvästien aika
Niin outoa, kuinka kuolema
voi jäävää rohkaista

Vaikka harmaa saartaa,
vaikka vilu halaa,
niin hyvältä sekin tuntuu

Ja kun sinut lasketaan suojaan
ulvovat koirat jossain

Ne moittivat kylmää
ja haukkuvat kutsuen
toisiaan elämään

Abell 1835

Abell yksi kahdeksan kolme viisi
IR yksi yhdeksän yksi kuusi

Kolmetoista pilkku kaksikymmentäkolme
miljardia valovuotta maasta,
punasiirtymä kymmenen

Sinut on nähty VLT:llä, Abel
Se on lyhenne sanoista
Very Large Telescope
Olemme siitä aika ylpeitä

Mutta mitä kuuluu sinulle nyt, Abel?
Kuulumisesi eivät ole täälläpäin aivan tuoreita
Kolmetoista pilkku kaksikymmentäkolme miljardia vuotta

Toisaalta, Abel: ehkä olet jo poissa
tai jo vain laiha haituva

Mietin, mitä ehdit nähdä
ja mitä kaikesta kenties tuumit?

Sinuun verrattuna olen vähäinen, Abel
ja kenties vain itselleni merkityksellinen

Oli kuitenkin hauska kuulla sinusta

Nocturne

Näen hahmosi hämärässä
kun kuljemme metsän siimeksessä

Helmiäinen hohtaa himmeänä
kun muut ovat unessa
poissa
haaveissaan

Kysyt, koska alkaa sarastaa
Mutta vielä hetken
yö tummuu
tummuu vaan

Kuiske kasvoillamme
Yö ympärillämme
Olet seuranani
matkalla ääreen
kaukaisen lähteen

Niin uskallan hypätä korkealta veteen
alhaalla odottavaan pimeään
Se minut ympäröi
ja sulaudun sen lämpimään

Kun muut ovat unessa
poissa, haaveissaan

Terveisiä tulevaisuudesta

Terveisiä tulevaisuudesta
Ei kuitenkaan siitä, jonka kuvittelit lapsuudessa

Laitan muistot
Sähköisille korteille
Siten niistä tulee totta

Kerron ajatukseni
ykkösille ja nollille
Siten ne saavat painoa

Vahdin järjestelmän tilaa
Sillä täältä tulevaisuudesta ei löydy PERU-nappia

Ja edelleen
olemme matkalla uuteen selkä edellä
niinkuin ennenkin
Vain menneestä luotettavat ohjeemme löytäen

Ja se vaatii paljon enemmän kuin odotin

Elämä sellaisena kuin sen tunnemme

Tämä on  
elämä sellaisena kuin sen tunnemme  
maailmasta toiseen ja toiseen
Katsot kaatuvia moottoripyöriä
niiden kieppumista uudestaan
ja uudestaan

Veneestä helikopteriin
kastematoja
autolla talon läpi

Tämä on
elämä sellaisena kuin sen tunnemme
maailmasta toiseen ja toiseen

”Naiset jotka haluu isoo:
onks 4.7 senttiä paksu iso?
Pankaa privaa!”

Seksinumero
Työuupumusnumero
Lisänumero
Toinen lisänumero
Ja sitten arvotaan vielä
hätänumero

Ja katso!

Ja kun katsot
näet kaatuvia moottoripyöriä
niiden kieppumista uudestaan
ja uudestaan

Siirryt maailmasta toiseen
ja toiseen

Ja aina kaipaat uuteen

Minä haluan

Minä haluan
vahvat kädet
ja karvoja sinne
mihin parhaaksi katson

Minä haluan
huuhkajan silmät
ja bokserin purukaluston

Ja toisen ylävartalon
tämän vanhan jatkeeksi
ja torahampaat otsaan asti

Tahdon hehkua tahdonvoimalla pimeässä
ja tahdon uusiutua tarvittaessa

Minä haluan