





























Palasin hiljattain Berliinistä, missä paitsi sekvensoin QY-70:llä viimeiset sessiot paikan päällä, myös äänitin puheosuudet Dijanan kanssa. Levy siis luvassa!
A young black man sits on a bench in the subway car. He wears a grey business suit that is far too big for him. He has a fake diamond earring and scratched white shoes. He looks very tired, red eyes and all, but he is hanging onto his briefcase, going decisively to his meeting.
kirjoitin muistikirjaan ohjeita miten epäonnistua hyvin
ostin pääsylipun Paratiisiin henkilöltä jolla itsellään
oli pakottava este
annoin voittavan pottikuponkini kiintymyksen merkiksi
synnytin idean ennen kuin tajusin
ettei sitä ole sen jälkeen maailmasta poistaminen
heitin rannekelloni pois mutta aloin kysyä alati aikaa
tajusin pitäväni lihasta koska olen itse sitä
harjoittelin kykyäni saada vihollisia
ajattelin Rodinia
Ja kun hohde hiipii putkiin kalpeisiin
käämin lämpö valaa uskon piireihin
Silmät syttyy päihin käytävien
tunnen jälleen läsnäolon tietojen
Tiedän, elän monta asiaa
mutta yhtä koskaan en tietää saa
Miltä tuntuu olla kuolon omainen
miltä tuntuu olla lihaa, ihminen
kerro pois
eksyitkö
maisemiin
sinisiin
aamukaste peilaa kuvasi
ja ihosi meren
tartu käteeni
niin hypätään
uuteen ruutuun
kauas ajassa
odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan
ja viimeinkin
hän täällä on
loistaa harjulta
laskeutuu laaksoon
odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan
Jos sinun kuitenkin on matkustettava
niin haluaisitko sen tapahtuvan
ehkä juuri tänään
Kun taivas on kaunis
valo kaikkialla
ja linnut piirtävät
ilmaan nuotteja
Kun unelmasi uinuvat
ja kaikki se
mitä muka rakkaudesta
tässä maailmassa
tehdään
On unohtunut hetkeksi
katsoitko?
kuuntelitko?
ajattelitko?
tunsitko?
nyt se on poissa
ja sait mitä hait
surettaako?
kaduttaako?
suututtaako?
pelottaako?
nyt se on poissa
sait mitä hait
ei
nyt tein sen taas
ja jouduin jälleen kiikkiin
voi
huomaan uudestaan:
taas menee ongelmat
täysin omaan piikkiin
voi
nyt mä tein sen taas
vaikken ollut valmis lainkaan
oi
kuinka sotkemaan
taas kaiken onnistuinkaan
kun sinä katsot noin
ja kosket noin
mä mitä tehdä voin?
kun katsot noin
ja kosket noin
ja odotat
mun jotain sanovan
jotain hyvää ja vahvistavaa
ja sinä haluat
liikaa asioita
kun sen tiedän
en tänne palaa
kun neula juuttuu paikoilleen
sitä siirtää jaksa en
annan pyöriä itsekseen
tuon pinnan naarmuisen
kuunnellen
kuvia eilisen
valo nousee ikkunaan
minä istun, istun
kaiken ymmärtänyt oon
kokonaan
katson ulos
ja tyhjyys astuu huoneeseen
sitä täyttää koita en
hengenvedoin kevein
tyydyn, vaikenen