Muistojen Bulevardilla tänään kohtaamme venäläisen jousikone-vokoderin, Elektronika EM26:n.
Elektronika seuraa jykevän laiterakentamisen laatua ylistävää ”rakennettu tankinkaltaiseksi” -maksiimia. Laitteessa on tukeva metallirunko, ja on erityisen kiinnostavaa, että sen mittasuhteet ja ulkonäkö jäljittelevät Rolandin SH-101-analogisyntetisaattoria. Laitteen kytkimet ja liukusäätimet eivät laadullaan hurmaa, mutta toimivat yhtä kaikki.
Elektronikaa kuvataan ajoittain syntetisaattoriksi, mutta sen täyden polyfonian ja tuottaman äänen perusteella kutsuisin sitä kyllä ennemmin sähköuruksi, jossa on hieman jousikonemainen soundi.
Vokoder-osio kuulostaa, harmillista kyllä, ennemminkin jonkinasteiselta perus-ekvalisaattorilta kuin varsinaiselta suodinpankilta. Ymmärrettävän robottipuheen tuottaminen jäi siis ainakin minun yksilölläni haaveeksi. Poissuljettua ei toki ole, etteikö yksilöni olisi ollut hiukan epäkuntoinen.
Laitteen yleissoundi on karu ja kylmähkö, eikä kunnollisia bassotaajuuksia oikein irtoa. Sisään syötettävästä signaalista riippuen tulokset voivat olla ajoittain ihan kelvollisia, mutta turpasauna on selviö, jos vertaa kunnollisiin vokodereihin, kuten Korg DVP-1:een tai Rolandin SVC-350:een.
Jonkun suomalaisen käyttäjän muistan ylistäneen Elektronikan tarkovskilaista ulosantia, mutta itse en sitä loppujen lopuksi juuri äänitteillä käyttänyt. Filtteröity rytmi Huuhkajan kappaleessa Rämälämä kuitenkin antaa kevyttä käsitystä: