oksat taivuttavat aikaa ja valoa
sammaleet henkivät
ääretöntä kärsivällisyyttä
kohoava usva
kätkee määränpään
ei voi käsittää
jos ei näe
mut ei se mitään
tunnen vieläkin
kulkea eteenpäin
tietä tunnustellen
silmät näkemättömät
katsokoot sisäänpäin
kun unohtaa
jotain uutta
näkee
laulut etanain
savulta tuoksuvat
pisara kasteen kimmeltää
kuulen sen kirkkaana